Helsingin yliopisto
Avoimen tieteen kansallisessa koordinaatiossa on käynnissä opetuksen avoimuuden linjaaminen, mutta keskustelu kiertyy opetusmateriaalien lisensoinnin ja julkaisemisen ympärille. Digitalisaation myötä yhä suurempi osa opetuksesta tapahtuu digitaalisilla työkaluilla tai koskee niiden käyttöä. Avointen työkalujen suosimisesta ei kuitenkaan ole juuri keskusteltu, vaikka siitä voisivat hyötyä sekä yliopisto, opiskelijat että yhteiskuntakin.
Teksti: Konsta Happonen & Salla-Maaria Laaksonen
Monilla yliopiston kursseilla opetus tapahtuu suljetuilla ohjelmistoilla, vaikka avoimiakin vaihtoehtoja olisi. Esimerkiksi paikkatietoja saatetaan käsitellä maksullisella ArcGis-ohjelmistolla, vaikka saatavilla olisi myös avoin QGIS. Perustason kuvankäsittelyä tehdään Corelin tai Adoben ohjelmistoilla, vaikka myös Inkskape ja GIMP toimivat käyttötarkoitukseen hyvin.
Mihin julkisia varoja kannattaa käyttää?
Kenties avointen ja ilmaisten ohjelmien hyödyt olisivat opettajille ja opiskelijoillekin selvempiä, jos ohjelmistolisenssien kulut olisivat näkyvillä. Yliopisto maksaa suljettujen ohjelmistojen opetuslisensseistä. Onko julkisten varojen parasta mahdollista käyttöä opettaa opiskelijat käyttämään ohjelmistoja, joista joutuvat maksamaan niin opettajat kuin opiskelijatkin? Kuinka monta tuntia pienryhmäopetusta opiskelijat voisivat saada lisää lisenssien hinnalla? Kuka lopulta hyötyy kaupallisen ohjelmiston ostamisesta, jos korvaava avoin ohjelmisto on saatavilla?
Mitä jos yliopisto kantaisi yhteiskuntavastuuta rahoittamalla avoimien ohjelmien kehitystä sen sijaan, että ostaisi lisenssejä kaupallisiin ohjelmistoihin?
Voi myös ajatella, että yliopiston olisi oikein antaa takaisin avoimien ohjelmistojen kehittämiseen, joista se itse hyötyy. Useimmat avointa lähdekoodia hyödyntävät yhteisöt eivät tue näiden ohjelmistojen kehittämistä. Sen sijaan esimerkiksi Helsingin yliopisto hyötyy avoimista ohjelmistoista osana omia tietojärjestelmiään, sekä käyttämällä vaikkapa Linuxin mainetta omassa varainhankinnassaan. Mitä jos yliopisto kantaisi yhteiskuntavastuuta rahoittamalla avoimien ohjelmien kehitystä sen sijaan, että ostaisi lisenssejä kaupallisiin ohjelmistoihin? Näin ohjelmistoista maksamisen hyödyt jakautuisivat avoimesti kaikkien saataville sen sijaan, että ne menisivät kaupallisten yritysten voittomarginaaleihin.
Ohjelmistokehitys on työtä, enkä pidä sinällään ohjelmista maksamista lainkaan pahana asiana — etenkin jos ohjelmisto on osa korvaamatonta palvelua, ja/tai avointa vaihtoehtoa ei vain ole saatavilla. Mutta on monia tilanteita, joissa kumpikaan näistä ehdoista ei täyty. Silloin yliopiston (ja sitä ohjaavan yhteiskunnan!) on pohdittava, onko oikein kuluttaa yhteisiä varoja kaupallisiin tuotteisiin, jos vaihtoehtona on käyttää rahat opetukseen, tutkimukseen tai ympäröivän yhteiskunnan kanssa vuorovaikuttamiseen (yliopistolaki, 2§).
Kuka joutuu maksamaan?
Nykyisin opetamme opiskelijamme käyttämään ohjelmistoja, joihin heillä ei valmistuttuaan ole välttämättä varaa. Suosittujen kaupallisten ohjelmistojen rajoittamattomat lisenssit saattavat maksaa satoja euroja vuodessa, ja halvempienkin lisenssien kumulatiivinen hinta voi olla merkittävä. Yliopistot siis käytännössä kouluttavat opiskelijansa riippuvaisiksi hintavista lisenssiohjelmistoista. Korkeakoulutus ei takaa hyvätuloista työtä, ja monet valmistuneet tekevät töitä freelancereina tai apurahojen turvin ilman pääsyä työpaikan maksamiin ohjelmistoihin. Avoimet ohjelmat ovat opiskelijoille saatavilla myös valmistumisen jälkeen.
Yliopistot siis käytännössä kouluttavat opiskelijansa riippuvaisiksi hintavista lisenssiohjelmistoista. Avoimet ohjelmat ovat opiskelijoille saatavilla myös valmistumisen jälkeen.
Joidenkin ohjelmistojen osalta on jo tapana, että kaupallista vaihtoehtoa myyvä yritys järjestää omista varoistaan yliopisto-opiskelijoiden koulutuksen ohjelmistonsa käyttöön. Ymmärtääkseni Oulun yliopistossa voi osallistua kaupallisen SAS-ohjelmiston myyjien järjestämälle maksuttomalle SAS-kurssille, mutta yliopiston oma tilasto-opetus tapahtuu pääosin maksuttomalla R-ohjelmistolla. Samoin voisi ajatella, että jos työelämä haluaa juuri jonkun tietyn ohjelmiston osaajia korkeakouluista, se voisi rahoittaa näiden koulutuksen itse.
Kaikista näistä syistä olisi toivottavaa, että yliopisto linjaisi suosivansa avoimia ohjelmistoja opetuksessaan — silloinkin, kun yliopistolla olisi lisenssit kaupallisiin versioihin. Jos tämä johtaisi joistain lisensseistä luopumiseen, säästöt voitaisiin käyttää puoliksi pienryhmäopetuksen lisäämiseen ja puoliksi yliopiston eniten käyttämien avoimien ohjelmistojen kehittämisen tukemiseen. Näin toteutettuna avoimuus opetuksessa voisi olla sekä
yliopiston, opiskelijan että yhteiskunnan etu.
Teksti: Konsta Happonen
Ideointi, kommentointi, editointi: Konsta Happonen & Salla-Maaria Laaksonen
Konsta Happonen (TUHAT, ORCID, @Koalha) on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolla. Hän on osallistunut aktiivisesti avoimen tieteen edistämiseen Suomessa. Happonen kuuluu myös keväällä 2019 perustettuun Think Open -blogin toimitusneuvostoon.
VTT Salla-Maaria Laaksonen (TUHAT, ORCID, @jahapaula) on viestinnän ja teknologian tutkija Kuluttajatutkimuskeskuksessa Helsingin yliopistossa. Laaksonen opettaa viestinnän ja tiedeviestinnän kursseja valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja avoimessa yliopistossa. Hän kuuluu Think Open -blogin toimitusneuvostoon.