Helsingin yliopisto
”Hyviä ideoita on paljon, ja jos niiden toteuttamiseen saa kannustusta, sieltä se syntyy”, yliopistonlehtori ja avointen verkkokurssien pioneeri Matti Luukkainen toteaa. Tietojenkäsittelytieteiden osasto palkittiin Helsingin yliopiston tämänvuotisella avoimen tieteen palkinnolla saavutuksista avoimen opetuksen pitkän linjan kehittäjänä. Perinteet on Kumpulassa rakennettu ruohonjuuritason toimintaa – aktiivisia opettajia – tukemalla. Uutena avauksena on ensi vuonna aloittava MOOC-keskus, joka vie avointen kurssien kehittelyn uudelle tasolle.
Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osasto on ollut avointen mooc-verkkokurssien (massive open online courses) kehittämisessä ja hyödyntämisessä edelläkävijä. Ja työ jatkuu, siitä pitävät huolen avoimen opetuksen yli 30 kurssin kasvava kokonaisuus ja kehitteillä oleva MOOC-keskus.
Opetuksen avoimuuden taustalta löytyy kaksi keskeistä seikkaa: aktiiviset, aloitteelliset opettajat ja osaston salliva ilmapiiri – riittävää resursointia unohtamatta.
”Tämä on bottom-up-toimintaa: meillä on lahjakkaita ja innostuneita ihmisiä, jotka vievät tätä eteenpäin. Ja osasto on pyrkinyt sitä tukemaan ja varmistamaan, että on resursseja. Tietenkin tarvitaan teknologiaa ja osaamista, mutta mielestäni tärkeintä on se henki, mindset, miten näitä toimivia mooc-kursseja tehdään”, tietojenkäsittelytieteen osaston johtaja Sasu Tarkoma sanoo.
Tietojenkäsittelytieteen osasto (matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta) palkittiin avoimen opetuksen ansioistaan Helsingin yliopiston avoimen tieteen palkinnolla lokakuussa. Tässä blogiartikkelissa Sasu Tarkoma, opintoesimies ja kandiohjelman johtaja Kjell Lemström ja yliopistonlehtori Matti Luukkainen kertovat, mitä kaikkea osastolla on saatu aikaan ja miten – ja mitä on vielä suunnitteilla.
Kaikki alkoi ohjelmoinnin kurssista
Matti Luukkainen on avoimen kurssiopetuksen pioneereja Kumpulassa. Hän oli toteuttamassa tietojenkäsittelytieteen osaston ensimmäistä mooc-kurssia, joka pidettiin keväällä 2012. Esikuvana toimivat Stanfordin yliopiston avoimet kurssit.
”Silloinen opintoesimies Jaakko Kurhila, nykyinen Helsingin yliopiston digitalisaatiojohtaja, kysyi, pitäisikö meidänkin tehdä ohjelmoinnin kurssista mooc. Kysyin Jaakolta, mikä on mooc”, Luukkainen sanoo.
”Hiljattain uudistettu ohjelmointikurssimme oli sattumalta rakennettu jo valmiiksi siten, että huomasimme voivamme julkaista kurssin kokonaan verkossa avoimesti.”
Ensimmäisen mooc-kurssin aloitti 417 yliopiston ulkopuolista osallistujaa, kun normaalisti kurssia tehtiin noin 50 hengelle yliopiston sisällä. Myöhemmin kurssi käännettiin ”talkootyönä” myös englanniksi, ja sittemmin sen on suorittanut yli 100 000 ihmistä – ja se on löytänyt tiensä myös lukio-opetukseen, lukuisiin ammatillisiin oppilaitoksiin, ammattikorkeakouluihin ja muutamaan yliopistoonkin.
”Työtä tehtiin todellakin ruohonjuuritasolla, oman toimen ohessa, vähän kuin harrastuksena. Esikuvanamme oli Linux-järjestelmän kehittäjä Linus Torvalds, joka on laitokseltamme ja jolla oli avoimen lähdekoodin idea: avataan kaikki ilmaiseksi maailmalle, jotta maailma voi tehdä jatkokehitystä, ja sitä kautta saamme itsekin takaisin.”
Avoimuus tuonut mainetta ja hakijoita
Ohjelmoinnin kurssi yhdessä myöhemmin tulleiden moocien kanssa on lisännyt tietojenkäsittelytieteen tunnettuutta. ”Kruununjalokivenä” on Elements of AI, jolla on ollut yli 500 000 opiskelijaa yli 170 maasta.
Lemströmin mukaan tietojenkäsittelytieteen hakijamäärät ovat nousseet joka vuosi siitä lähtien, kun avointa opetusta on tarjottu. Tällä hetkellä HY:n tietojenkäsittelytieteen kandiohjelma on maan 14. suosituin hakukohde.
”Se tarkoittaa myös sitä, että meille tulee koko ajan parempia opiskelijoita sisään. Meidän on tehtävä itseämme tunnetuksi, koska tieteenalaamme ei lukiossa ole. Moocit ovat olleet tässä erittäin hyvä keino”, Lemström sanoo.
”Ja kyllähän tämä näkyy kansainvälisestikin. Juuri kuulimme, että olemme Forbesin top 10:ssä datatieteen osalta”, Tarkoma mainitsee.
Mooc-kurssit ovat toimineet myös väylänä varsinaiseen opiskelupaikkaan – heti ensimmäisestä ohjelmoinnin kurssista alkaen. Viime keväänä ohjelmoinnin kurssin kautta pääsi sisään viimeistä kertaa. Tuolloin kurssin suoritti 939 opiskelijaa, joista 450 osallistui näyttökokeeseen.
”Meille on muutenkin vaikea päästä tutkinto-opiskelijaksi, mutta ohjelmoinnin mooc-väylän kautta se on tullut jo vaikeammaksi kuin normaalihaun kautta. Tämä aiheutti opiskelijoissa pahaa verta, ja päätimme ajaa sen alas. Meillä on kuitenkin muitakin väyliä, kuten DEFA (Digital Education For All) uusimpana: jos tekee 60 opintopistettä vuoden aikana, saa varmasti paikan”, Lemström kertoo.
Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa ja ensi kesään jatkuvassa DEFA-hankkeessa on HY:n lisäksi neljä muuta yliopistoa.
”Meidän koulutusohjelmastamme tarjolla on yli 70 opintopistettä, muilta on tullut jonkin verran. Helsingin yliopistosta mukana on myös matematiikan ja tilastotieteen opintojaksoja”, DEFA-hanketta johtava Lemström sanoo.
Huokoisia rajoja – opiskelijat ja yritykset kumppaneina
Avoimen opetuksen käytännön toteutuksessa opiskelijoilla on ollut aktiivinen rooli, ja he osallistuvat muun muassa oppimateriaalin kehittämiseen ja ohjaamiseen chat-kanavien kautta.
”Opetus tapahtuu paljon vertaisohjauksena. Opiskelijat, jotka käyvät kurssia, haluavat ohjata muita. Sitten on ihmisiä, jotka ovat jo käyneet kurssin mutta jääneet kanavalle. Yksikin henkilö, joka oli suorittamassa kurssia jo 2011, on edelleen mukana ohjaamassa – eikä hän ole saanut siitä penniäkään koskaan. Aivan kuten open source -ohjelmistoissa: yhteisö muodostuu, koska ihmiset haluavat auttaa toisia ja saavat siitä jotain”, Luukkainen kertoo.
Yhteisö muodostuu, koska ihmiset haluavat auttaa toisia ja saavat siitä jotain.
Opetuksen ja yliopiston rajojen huokoisuus tulee esiin myös yritysyhteistyössä.
”Käynnistimme Cyber Security Base -kurssin vuosia sitten, ja se oli ensimmäinen kurssi, jossa yritys oli isommin mukana. Opimme siitä aika paljon, ja nyt tämä yritysten kanssa tekeminen on laajentunut aika paljon”, Tarkoma sano.
”Cybersecurity-kurssilla lähdettiin miettimään F-Securen kanssa erilaisia työelämäkompetensseja, ja sen ympärille rakennettiin iso, kymmenen opintopisteen mooc-kokonaisuus. Myös Full Stack-kurssilla lähdettiin yritysvetoisesti mutta useamman yrityksen kanssa. Yritykset haluavat kontribuoida suomalaiseen softakenttään ja kouluttaa softaosaajia”, Luukkainen sanoo.
Kohti MOOC-keskusta
Tietojenkäsittelytieteen osaston opettajille on kertynyt jo paljon kokemusta skaalautuvien mooc-kurssien toteuttamisesta, ja osaamiselle on kysyntää myös muualla. Verkkokurssialusta on Helsingin yliopiston lisäksi käytössä kymmenissä yliopistoissa eri puolilla maailmaa.
”Uutena avauksena on mooc-kurssin rakentaminen toiselle oppiaineelle. Olemme tehneet yhteistyötä Helsinki Graduate School of Economicsin (Helsinki GSE) kanssa, ja taloustieteen mooc-kurssi on aukeamassa vuodenvaihteen jälkeen”, Lemström kertoo.
”Yhteistyötä muiden kanssa on ollut aiemminkin, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun alustaa myydään ulkopuolelle ja otetaan vastuuta ulkopuolisen tahon materiaalin viemisestä mooc-muotoon. Siinä mielessä tämä on mooc-alustan ensimmäisiä kaupallistamiscaseja”, Tarkoma sanoo.
Tarkoman mukaan avoimessa opetuksessa tehty työ kulminoituu MOOC-keskukseen, joka on toiminnassa alkuvuodesta 2021. Sen tavoitteena on kehittää mooc-toimintaa – ”tarjota alusta kaikille Helsingin yliopistossa” – ja taata sen jatkuvuus.
”Systematisoidaan ja laajennetaan toimintaa, ja pyritään resursoimaan järkevämmällä pohjalla. Tähän asti kyse on ollut enemmän ad hoc -resursoinnista. Vaikka olemme osastolla tehneet parhaamme tukeaksemme opettajia, aina on pitänyt miettiä erikseen, mistä uuteen projektiin löytyy tarvittava resursointi”, Tarkoma sanoo, ja jatkaa:
”Aika on nyt selkeästi otollinen tälle. Ohjelmoinnin mooc on toiminut pitkään erittäin hyvin, ja sitten on uudempia menestystarinoita, kuten Elements of AI, Building AI ja Helsinki GSE:n mooc. Paljon on myös uusia avauksia tulossa, kuten Ethics of AI, josta järjestetään webinaari 27. marraskuuta. Näille ja tuleville mooceille tarvitaan systemaattinen pohja. Tämä on se MOOC-keskuksen tehtävä. Siinä on tekninen ulottuvuus eli alustan kehittäminen, ja sitten on opettajia tukeva puoli, eli miten näitä mooceja tehdään.”
”MOOC-keskus pystyy reflektoimaan, millaista pakettia kannattaa missäkin tilanteessa tarjota – missä on Elements of AI:n tapainen koko kansaa sivistävä näkökulma, missä lähdetään ammatillisella kulmalla, missä akateemisella kulmalla”, Luukkainen sanoo.
MOOC-keskus tukee myös jatkuvaa oppimista
|
Kaiken opetuksen avaaminen?
Jos visioidaan vielä vähän MOOC-keskustakin pitemmälle, näköpiirissä voi kangastella tietojenkäsittelytieteen kaiken opetuksen avaaminen.
”MIT:lla oli jo 2000-luvun alkupuolella OpenCourseWare, jossa he avasivat kaiken opetuksen. Samanlaisesta olen haaveillut täällä. Ja opetusmateriaalit pitäisi avata huolimatta siitä, onko kurssi mooc vai ei. Tähän liittyy tietenkin paljon tekijänoikeuskysymyksiä, jotka ovat hankalia. Opettajaa ei voi pakottaa julkaisemaan avoimesti materiaalia”, Luukkainen sanoo.
”Meidän pitäisi avata opetus, koska se parantaa opetuksen laatua. Ihan niin kuin tieteessä tulokset julkaistaan muiden nähtäväksi – sama idea on tuotava opetukseen. Meidän on tehtävä niin hyvää opetusta, että se voidaan julkaista kaikille”, Luukkainen toteaa.
”Jossain vaiheessa meillä voi olla kokonaan netissä tarjottava tutkinto. Siihen on vielä pitkä matka, mutta se on siellä horisontissa. Tähän liittyen on isoja EU-aktiviteetteja, kuten UNA Europa, virtuaaliyliopisto, jossa olisi yhteisiä kursseja. Meillä on pioneereina paljon annettavaa tällaisissa yhteistyökuvioissa”, Tarkoma sanoo.
”Perustehtävämme on kuitenkin tutkintojen tuottaminen ja omista opiskelijoistamme huolehtiminen – se on aina lähtökohtana. Usein ajatellaan, että moocin tekemisestä ei ole lisävaivaa. Siitä tulee lisävaivaa. Mooc-mahdollisuus on hyvä, mutta sillä ei saa ampua yli. Koko ajan on katsottava, että henkilökunta jaksaa ja ketään ei pakoteta mukaan. Tähän mennessä on onnistuttu hyvin”, Lemström sanoo.
”Nyt on ollut myös sellainen iloinen tilanne, että meillä on kaksi isoa ministeriöhanketta (DEFA ja FMSEI – Flexible Study Modules in Software Engineering and ICT), josta on saatu rahoitusta. Sen takia olemme voineet tuottaa mooceja tässä mittakaavassa. Jatkossakin tarvitaan lisäresursseja, että pystymme ylläpitämään tätä tarjontaa”, Lemström huomauttaa.
Opetuksen avaaminen tarvitsee pioneereja ja kannustusta
Mitä muut opettajat ja yliopistolaiset voisivat oppia Luukkaisen ja muiden kokemuksista?
”Meiltähän on jo vuosia pyydetty käsikirjaa tai opasta opetuksen avaamiseen. Siihen emme ole vieläkään pystyneet. Kurssimme ovat aika erilaisia keskenään, niillä on oma henki ja oma yhteisönsä. Sanoisin, että moocien tekeminen on edelleen käsityötä”, Luukkainen sanoo.
”Usein tarvitaan pioneeri, joka on halukas viemään asiaa omalla alallaan eteenpäin. Ja rakenteet eivät saa ainakaan haitata toimintaa. Päätöksiä tekevällä puolella on oltava kannustusta. Se ei saa kaatua mihinkään byrokraattiseen viidakkoon”, Lemström toteaa.
Hyviä ideoita on paljon, ja jos niiden toteuttamiseen saa kannustusta, sieltä se syntyy.
”Minun täytyy kiittää osaston sallivaa ilmapiiriä. Sehän on mahdollistanut tämän kaiken. Jos osastolla olisi ollut kieltävä ilmapiiri, ei olisi yhtään moocia. Tiedän, että kaikkialla yliopistolla ei ole samanlaista mentaliteettia. Meidän osasto on hyvin kiitollinen paikka opettajalle olla töissä, koska kannustusta, kiitosta ja sallivuutta on. Hyviä ideoita on paljon, ja jos niiden toteuttamiseen saa kannustusta, sieltä se syntyy. Monissa paikoissa on niin, että ennen kurssin aloittamista se pitää käsitellä ja hyväksyttää tiedekuntatasolla. Sehän torppaa heti tällaiset ideat. Vuodesta 2010 on puhuttu opetuksen ketterästä kehittämisestä. Se on se, mikä mahdollistaa mooc-toiminnan”, Luukkainen sanoo.
Lue lisää tietojenkäsittelytieteen opetuksesta Sasu Tarkoman artikkelista ja avoimen opetuksen eri näkökulmista Think Open -artikkelista.
Helsingin yliopiston tämänvuotisen avoimen tieteen palkinnon toinen saaja oli avoimen ilmasto-opetuksen kehittäjä, tutkijatohtori Laura Riuttanen, jonka haastattelu löytyy myös Think Open -blogista.