Helsingin yliopisto
Suomi kulkee Euroopassa omaa tietään avoimen tieteen toiminnan kansallisessa organisoinnissa. Avoimen tieteen koordinointi tapahtuu tutkimuskentän yhteistyön pohjalta, mutta Henriikka Mustajoki korostaa myös opetus- ja kulttuuriministeriön tuen merkitystä toiminnan vakiinnuttamisessa. Tänä vuonna avoimen tieteen työlistalla on paljon pitkän tähtäimen asioita.
Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio käynnistyi vauhdilla viime syksynä, ja tulokset alkavat hiljalleen näkyä. Avoimen julkaisemisen strategian valmistelu on jo pitkällä ja avoimen tieteen kansalliset asiantuntijaryhmät ovat päässeet työssään vauhtiin – työlistalla on paljon merkittäviä asioita vielä tämän vuoden puolella.
Tässä blogipostauksessa Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) kehittämispäällikkö Henriikka Mustajoki kertoo, miten suomalainen avoimen tieteen koordinointi vertautuu eurooppalaisiin malleihin, millä tavoin opetus- ja kulttuuriministeriö on mukana koordinaatiossa ja mitä poliittisia uudistuksia avoin tiede kaipaisi vaalivuonna. Myös kansallisen koordinaation lähiaikojen työsarkaa käydään läpi.
Suomessa tehdään toisin
Tapa, jolla avoimeen tieteeseen liittyvää toimintaa Suomessa organisoidaan, eroaa monella tapaa muista maista. Jo se, että avointa tiedettä ylipäätään koordinoidaan kansallisella tasolla on eurooppalaisessa tarkastelussa melko poikkeuksellista.
| Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio |
|
Itse koordinoinnin tapakin poikkeaa muista maista. Mustajoki mainitsee, miten hän tapasi hiljattain Hollannin avoimen tieteen koordinattorin Karel Luybenin, jonka oli miltei mahdotonta ymmärtää, ettei koordinaatiota toteuteta ministeriön tai ministerin johdolla. Euroopassa avoin tiede on vahvasti ministeriövetoista, joskin yhteistyötä tehdään laajasti tutkimuskentän kanssa.
Euroopassa avointa tiedettä kehitetään usein paloittain, kun taas suomalaisessa koordinaatiomallissa on huomioitu avoimen tieteen kirjo laajasti – niin julkaisemisen, tutkimusdatan, opetuksen kuin kulttuurinkin näkökulma.
”Suomalainen koordinaatiomalli tukee erityisellä tavalla tieteen autonomiaa ja luo rakenteita tutkimusyhteisön yhteistyölle. Yhteisesti valmistellut ja tehdyt päätökset ja linjaukset tukevat vahvaa sitoutumista avoimen tieteeseen. Itsenäisyyden kääntöpuoli on vahvan mandaatin puute, joka olisi erityisen tarpeellista, kun tarvitaan nopeita päätöksiä tai osapuolien on vaikea päästä yksimielisyyteen”, Mustajoki kuvaa.
Itsenäisyyden kääntöpuoli on vahvan mandaatin puute, joka olisi erityisen tarpeellista, kun tarvitaan nopeita päätöksiä tai osapuolien on vaikea päästä yksimielisyyteen.
Lokakuussa suomalainen malli on muiden EU-maiden tarkasteltavana, kun jäsenmaiden avoimen tieteen koordinaattorit ja keskeiset toimijat kokoontuvat Helsinkiin 21. lokakuuta. Samalle viikolle osuu EU-komission avoimen tieteen suositusten tarkistuspiste, jossa katsotaan, miten EU:n jäsenvaltioissa on lähdetty toteuttamaan suosituksia – joista voi tulla myöhemmin sitovaa lainsäädäntöä. Komission avoimen tieteen asiantuntijaryhmä, Open Science Policy Platform (OSPP) kokoontuu Helsingissä 22. lokakuuta.
”Nämä kokoukset ovat otollinen mahdollisuus jakaa suomalaisen koordinaation osaamista ja osoittaa tutkimusyhteisön vahvuutta päättää itseään koskevista asioista”, Mustajoki toteaa.
Todettakoon, että lokakuun viimeiselle kokonaiselle viikolle osuu myös kansainvälinen Open Access -viikko ja datan avoimuutta edistävän Research Data Alliancen kolmipäiväinen tapahtuma, RDA’s 14th Plenary – Data Makes the Difference, joka järjestetään Aalto-yliopistossa. Todellinen avoimen tieteen superviikko on siis tulossa.
Miten tutkijat saadaan mukaan? Entä mitä tekee OKM?
Mustajoen mukaan avoimen tieteen koordinaatiota valmisteltiin ja viedään eteenpäin osallistamalla ja käymällä keskusteluja mahdollisimman laajasti tutkimuskentän eri toimijoiden kanssa.
Tutkijat – ja opettajat yhtä lailla – ovat avainroolissa avoimen tieteen toteuttamisessa, mutta avoimen tieteen suunnittelutyössä korostuu monesti tutkimuksen tukiorganisaatioiden rooli. Miten saada tutkijat mukaan suunnitteluun? on usein toistettu kysymys, johon myös avoimen tieteen koordinaatiossa on etsitty vastauksia.
Koordinaatiotyössä on hyödynnetty TSV:n verkostoa, yhteyksiä tieteellisiin seuroihin sekä pidetty yhteyttä Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton tapaisiin toimijoihin, jotta nämä pysyisivät ajan tasalla ja osallistuisivat avoimen tieteen kehitystyöhön.
”On ymmärrettävää, ettei yksittäisten tutkijoiden aika riitä avoimen tieteen linjausten valmistelutyöhön. Siksi onkin oleellista miettiä erilaisia vaihtoehtoja osallistaa tutkijoita suoraan esimerkiksi erilaisten paneelien avulla”, Mustajoki mainitsee.
On ymmärrettävää, ettei yksittäisten tutkijoiden aika riitä avoimen tieteen linjausten valmistelutyöhön. Siksi onkin oleellista miettiä erilaisia vaihtoehtoja osallistaa tutkijoita suoraan esimerkiksi erilaisten paneelien avulla.
Kuten edellä on todettu, suomalaisen mallin erityisyytenä on tutkimuskentän toimijoiden aktivoiminen – ministeriövetoisen toiminnan sijasta. Mutta riittävätkö resurssit toiminnan kehittämiseen, jos opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) ei ole vetovastuussa? Vertailukohdaksi voidaan ottaa OKM:n johdolla toteutettu Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hanke 2014–2017, jossa pelkästään viestintää hoidettiin usean ihmisen voimin. Koordinointia varten on kaksi palkattua henkilöä, Mustajoen työparina on suunnittelija Ilmari Jauhiainen.
”Huhtikuun lopulla koordinaatiossa aloittaa myös toinen suunnittelija. Tämä vahvistaa koordinaation viestinnällistä panostusta ja tukee asiantuntijaryhmien toimintaa. OKM on sitoutunut avoimen tieteen koordinaatioon vahvasti. Kyse ei ole hankkeesta vaan jatkuvasta toiminnasta, jota voidaan OKM:n tuella nyt kehittää vahvaksi ja pysyväksi osaksi tutkimusyhteisön toimintaa”, Mustajoki sanoo.
Yhtenä konkreettisena, rahoitukseen liittyvänä seikkana Mustajoki nostaa esiin yhteisen rahoitusrakenteen perustamisen tarpeen. Tämä koskee hankkeita, jotka hyödyttävät eri organisaatioita mutta joissa rahoitus joudutaan hankkimaan organisaatioilta erikseen.
”Kyse olisi yhteistyöinfrastruktuurin tukemisesta, joka mahdollistaisi hankkeissa tuotettujen materiaalien ja palveluiden jatkuvuuden (esim. DMPTuuli) sekä esimerkiksi kotimaisen julkaisemisen avoimuuden siirtymisen tukemisen. Jos yhteinen rahoitus saadaan, päätettäisiin sen käytöstä yhteisöllisesti kaikkien keskeisten toimijoiden kanssa osana nyt aloitettua avoimen tieteen koordinaatiomallia. Yhteistyöinfrastuktuuri olisi suuri helpotus yhteisen tekemisen tukemiseksi, sillä nykyään sekä rahoituksellisten että juridisten rakenteiden puute hidastaa ja usein jopa estää yhteistyön silloinkin, kun sille olisi tarvetta, motivaatiota ja taloudelliset mahdollisuudet”, Mustajoki sanoo.
Kolme avoimen tieteen tavoitetta vaalikeväälle
Vaalikeväänä on hyvä tarkastella avoimen tieteen kehitystarpeita hieman laajemminkin politiikan ja erityisesti tiedepolitiikan kannalta. Avoimen tieteen vaalilinjauksia on esittänyt ainakin Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI.
Avoimen tieteen politiikkatarpeiden toteutuksessa OKM on luonnollisesti avaintoimija. Mustajoen kolmen kohdan vaalitoivomuslistalla ertiyisesti rinnakkaisjulkaisemisen selkiyttäminen osuu OKM:n tontille.
| Rinnakkaisjulkaiseminen |
|
Nykyisellään tutkija joutuu miettimään rinnakkaisjulkaisemisessa erityisesti kolmea asiaa: onko rinnakkaisjulkaiseminen sallittua, minkä artikkeliversion voi julkaista ja koska sen voi julkaista (embargo eli julkaisuviive). OKM:ssä on ollut valmisteilla tekijänoikeusuudistus, joka pohjautuu Marja-Leena Mansalan selvitykseen (Selvitys lainsäädännön muutostarpeista rinnakkaistallentamisen edistämiseksi, 2017). Sen ydinajatuksena kirjata lakiin tutkijan oikeus rinnakkaisjulkaisemiseen ja kiinteät embargoajat.
Mustajoki pitää lakimuutosta tärkeänä ja tarpeellisena edistysaskeleena. Vastaava on toteutettu esimerkiksi Ranskassa ja Hollannissa.
”Rinnakkaistallennus on usein helpoin ja edullisin tapa saavuttaa avoimen julkaisemisen tavoitteet ja vahvistaa tutkimusyhteisön omistajuutta avoimen julkaisemisen kentällä. Hyvin toteutettu lakiuudistus lisäisi tutkijoiden oikeuksia omiin julkaisuihinsa ja yksinkertaistaisi rinnakkaistallennuksen prosessia, josta tällä hetkellä vastaavat yhteistyönä kirjastot ja tutkijat. Olisi erittäin toivottavaa, että tämä lakimuutos saataisiin seuraavaan hallitusohjelmaan mahdollisimman tärkeänä tavoitteena”, Mustajoki sanoo.
Mustajoen toinenkin avoimeen tieteeseen liittyvä tiedepoliittinen toivomus on tuttu viime vuosilta. Kotimaisten tiedelehtien rahoitusta on vatvottu vuosia, muun muassa Kotilava-hankkeessa, ja asia nostetaan esiin myös avoimen julkaisemisen kansallisen strategian luonnospaperissa. Mustajoen mukaan kyse on lehtien sijasta laajemminkin kotimaisesta tutkimuksesta ja sen saavutettavuudesta.
”Kotimaiset tiedejulkaisut ovat oleellinen osa tieteen vaikuttavuutta Suomessa. Ne tukevat tutkimusta, joka kohdistuu erityisesti suomalaisiin kysymyksiin, ne pitävät kotimaisia kieliä aktiivisesti myös tutkimuksen kielinä näin mahdollistaen tieteestä keskustelun ja ne tuovat tutkittua tietoa laajasti kansalaisten ulottuville. Tieteen monikielisyys on myös eurooppalaisessa yhteistyössä noussut yhteiseksi tavoitteeksi, jota edistämiseksi on laadittu Helsinki Initiative”, Mustajoki mainitsee.
Kotimaiset tiedejulkaisut ovat oleellinen osa tieteen vaikuttavuutta Suomessa. Tieteen monikielisyys on myös eurooppalaisessa yhteistyössä noussut yhteiseksi tavoitteeksi.
Mustajoen kolmas tiedepoliittinen toivomus sivuaa samaa teemaa, joka nousee esiin myös Helsingin yliopiston näkemyksissä tulevalle vaalikaudelle: tieteellisen tiedon käyttöä on lisättävä päätöksenteossa. Mustajoen mukaan ei riitä, että tieteellinen tieto avataan, sillä ”data ei automaattisesti luo ymmärrystä”. On löydettävä myös tapa tehdä tiedosta käytettävää – ja tämä koskee myös ja erityisesti politiikantekemistä.
”Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Avoimen tieteen koordinaatio tekee laajasti yhteistyötä Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan kanssa, jolla on apurahojen ja palkintojen lisäksi meneillään esimerkiksi hanke tiedekasvatuksesta. Tehtävä on tärkeä ja laaja ja Avoimen tieteen koordinaatiolla on merkittävä rooli yhteisen asian edistämiseksi”, Mustajoki sanoo.
Työlistalla kolme strategiaa ja yksi tiekartta
Avoimen tieteen kansallisen koordinaation työlistalla on tekeillä kolme keskeistä strategiapaperia sekä niitä yhdistävä tiekartta.
Pisimmälle on edennyt avoimen julkaisemisen kansallinen strategia, jossa valmistellaan toimenpidesuunnitelman luonnosta – strategiaosuus oli kommentoitavana tammi–helmikuussa (ks. kaikki kommentit ja kooste kommenteista). Toukokuuksi valmistuvaa luonnosta varten koottiin tutkimusorganisaatioiden ja tutkijoiden edustajista valmisteluryhmä, ja syntyvää luonnosta työstetään toukokuussa erilaisissa työpajoissa. Syksyllä avoimen julkaisemisen strategia tulee kokonaisuudessaan kommentoitavaksi.
Pitkällä on myös tutkijan vastuullisen arvioinnin kansallinen suositus, jota on tehty viime syksystä lähtien. Suositusluonnos tullee kommentoitavaksi tänä keväänä.
”Tämä yhdistettynä Tutkimuksen tuen ja hallinnon verkostossa (TUHA) laadittavaan tutkimusmetriikan vastuullisuuden hankkeeseen sekä Julkaisufoorumissa (Jufo) tehtävään työhön Jufon vastuullisesta käytöstä luo vahvaa pohjaa tutkimuksen ja tutkijan arvioinnin kehittymiselle avoimemmaksi ja vastuullisemmaksi”, Mustajoki sanoo.
Avoimen datan strategiaa valmistellaan datan avoimuuden asiantuntijaryhmän luomassa työryhmässä. Tavoitteena on, että siitäkin ilmestyy luonnospaperi vielä tämän vuoden aikana.
Kaikista strategioista koostuu lopulta Suomen avoimen tieteen runko, jonka tukemana erilaiset toimijat pystyvät luomaan omia poliitikoitaan.
Avoimen tieteen tiekarttaa ja visiota vuoteen 2025 valmistellaan kansallisen koordinaation strategiaryhmässä (ks. muistio 15.3.2019, pdf). Muiden strategioiden valmistelutyö tehdään asiantuntijaryhmissä, mutta tiekartan kokonaisvaltainen luonne puolustaa Mustajoen mukaan asian työstämistä nimenomaan strategiaryhmässä.
”Tiekartta on oleellinen ohjenuora koko koordinaation rakentavalle ja hallitulle etenemiselle, joten sen tekoon on ryhdytty mahdollisimman nopealla aikataululla. Kaikista strategioista koostuu lopulta Suomen avoimen tieteen runko, jonka tukemana erilaiset toimijat pystyvät luomaan omia poliitikoitaan. Yhteisen avoimen tieteen suunnitelman kanssa on myös mahdollista osallistua täysipainoisesti kansainväliseen keskusteluun avoimen tieteen suunnasta”, Mustajoki sanoo.
Avoimen tieteen kevätpäivät järjestetään 14.–15. toukokuuta Tampereella. Kevätpäivien ohjelma ja ilmoittautumislomake löytyy Avointiede.fi-sivustolta.