Helsingin yliopisto
Mitä tarvitaan, jotta opettajat jakaisivat opetusta varten tekemiään materiaaleja tai kokonaisia kursseja? Tarvitaan ymmärrystä oppimateriaalien avaamisen vaatimasta työstä ja niiden ylläpitämisestä ja tarvitaan kannustimia ja palveluita, jotka tukevat opettajia ja edistävät jakamisen kulttuuria. Helsingin yliopiston avointen oppimateriaalien webinaarissa 11.11.2024 keskusteltiin paitsi oppimateriaalien jakamisen edellytyksistä myös jakamisen eduista, kuten opetuksen paremmasta saavutettavuudesta, tehokkaammasta resurssien käytöstä, yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja opetuksen laadun parantamisesta. Tämä blogiartikkeli on yhteenveto paneelikeskustelun teemoista.
Teksti: Juuso Ala-Kyyny (Helsingin yliopiston kirjasto)
Helsingin yliopiston avoimen tieteen palkinnon teemana oli tänä vuonna avoimet oppimateriaalit, ja samaan aiheeseen pureutui myös Avoimen tieteen iltapäivä -webinaarin paneelikeskustelu 11. marraskuuta 2024.
Paneelissa olivat mukana avoimen tieteen palkinnon voittaneen Pinkka-oppimisympäristön alulle pannut professori Jouko Rikkinen (TUHAT, ORCID) Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ja bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta, matematiikan apulaisprofessori Anne-Maria Ernvall-Hytönen (TUHAT) matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta, englannin kielen ja digitaalisten ihmistieteiden professori Tuomo Hiippala (TUHAT, ORCID) humanistisesta tiedekunnasta ja koulutuspäällikkö Jussi-Pekka Järvinen (HY) digitaalisen opetuksen ja jatkuvan oppimisen palveluista. Paneelin vetäjänä toimi vanhempi yliopistonlehtori Kimmo Vehkalahti (TUHAT, ORCID) valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja Yhteiskuntadatatieteen keskuksesta.
Koolla oli siis varsin monipuolinen joukko Helsingin yliopiston asiantuntijoita pohtimassa avointen oppimateriaalien tuottamiseen liittyviä kysymyksiä. Tämä blogiartikkeli on yhteenveto käydystä keskustelusta, ja artikkeli jakaantuu seuraaviin osioihin:
- Mitä kaikkea avoimet oppimateriaalit voivat olla?
- Mitä hyötyä oppimateriaalien avaamisesta on?
- Mitä oppimateriaalien avaamiseen tarvitaan?
- Loppuyhteenveto: hyvät käytännöt jakoon!
Mitä kaikkea avoimet oppimateriaalit voivat olla?
Avoimet oppimateriaalit (open educational resources, OER) ovat opetukseen ja oppimiseen tarkoitettuja materiaaleja, jotka ovat avoimesti saatavilla ja jatkokäytettävissä avoimen lisenssin, kuten Creative Commonsin, ehtojen mukaisesti. Oppimateriaalien kirjo on laaja, ulottuen kurssimateriaaleista ja oppikirjoista interaktiivisiin sovelluksiin ja kokonaisiin verkkokursseihin – tämä tuli esiin myös paneelikeskustelussa.
Anne-Maria Ernvall-Hytösellä on vastuualueenaan matematiikan aineenopettajakoulutus, ja hän on ollut työstämässä avoimia oppikirjoja, kuten Lukion pitkän matematiikan käsikirjaa. Ernvall-Hytönen on myös vuodesta 1996 ilmestyneen, lukiolaisille ja opettajille suunnatun – avoimesti saatavan – Solmu-matematiikkalehden päätoimittaja.
Anne-Maria Ernvall-Hytönen: ”Matematiikassa on hyvin pitkä perinne siinä, että on taloudellisesti saavutettavia oppimateriaaleja kaikille. Sen sijaan, että olisi jouduttu ostamaan kalliita kirjoja, oli halvat luontomonisteet. Erilaiset opiskelijajärjestöt myivät niitä kopiointikuluja vastaavalla summalla. Ja kun internet ylestyi, näitä alkoi mennä verkkoon. Eli matematiikassa on lähtökohtaisesti pitkä traditio siinä, että verkossa on aika paljon oppimateriaaleja saatavilla.”
Tuomo Hiippala on luonut kaksi soveltavaa kieliteknologiaa käsittelevää mooc-kurssia (massive open online course). Hän toi esiin, että avoin opetus (open education) tarvitsee usein tuekseen myös avointa dataa (open data), eli avoimen tieteen eri osa-alueet ovat näin vuorovaikutuksessa toisiinsa.
Tuomo Hiippala: ”Jos ajatellaan kieliteknologian opetusta, usein tarvitaan myös aineistoja, joilla opettaa. Minulle ensisijaisen tärkeitä ovat olleet avoimet tutkimusaineistot, joita voi käyttää opetuksessa. Kielipankista löytyy paljon kieliaineistoja. Oppimateriaalini eivät toimisi ilman avoimia aineistoja, koska on oltava jotain aineistoa, jota analysoida.”
Avoimen kurssikirjan ja tilastotieteen mooc-kurssin luonut Kimmo Vehkalahti nappasi kiinni Hiippalan ajatuksesta.
Kimmo Vehkalahti: ”Tilastotieteen ja datatieteen opetuksessa on sama tilanne: ilman aineistoja ei voi opettaa. Sinunkin kurssillesi sopivaa aineistoa voi löytyä esimerkiksi Tietoarkistosta, jonne on arkistoitu myös laadullisia tutkimusaineistoja. Samoin tulee mieleen Suomi24-aineisto, joka on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen laaja ja tutkijoiden käytettävissä. Näen Jouko Rikkisen pinkat myös datana: niihin voi luoda analyysiotteita, koska data on sinne hyvin systemaattisesti kerätty – kuka tietää, mitä ne mahdollistaa. Minusta tämä on yksi avoimuuden pointti: kun uskalletaan jakaa avoimesti, emme edes tiedä, mitä kaikkea se saa aikaan.”
Minusta tämä on yksi avoimuuden pointti: kun uskalletaan jakaa avoimesti, emme edes tiedä, mitä kaikkea se saa aikaan.
Suomen Lajitietokeskuksen avoimia tietokantoja hyödyntävä Pinkka-oppimisympäristö sai myös avoimen tieteen palkintoraadilta tunnustusta juuri monikäyttöisyydestään.
Jouko Rikkinen: ”Lähtökohtainen pyrkimys Pinkassa on palvella opiskelijoita ja opettajia, mutta kaukotavoitteena on myös tieteellisten aineistojen laadun parantaminen meidän alalla. Voimme suoraan tukea vaikkapa ympäristöhallinnon käytössä olevien tietoaineistojen laatua. Olen ilokseni huomannut, että esimerkiksi vaikeasti tunnistettavista ja vaikeasti kuvattavista eliöryhmistä, kuten sammalista ja jäkälistä, on aineistoja otettu käyttöön muuallekin. Ja kun niissä on Creative Commons -lisenssi, ne menevät suoraan ympäristöhallinnon aineistoihin, joita he taas jakavat laajalle käyttäjäkunnalle.”
Pinkkaa voi ajatella myös opetusinfrastruktuurina. Oppimateriaalien tapaan myös avointa opetusta tukevia infroja on moneen lähtöön. Jussi-Pekka Järvinen toimii yliopiston opetusteknologiapalveluiden parissa, ja hänellä on hyvä näkymä Helsingin yliopiston tarjoamaan infrastruktuuriin. Kehitystyön ei tarvitse kuitenkaan välttämättä tapahtua vain yhden organisaation sisällä – Järvinen mainitsi paneelikeskustelussa yhtenä esimerkkinä yliopistossa käytettävän avoimen lähdekoodin Moodle-oppimisympäristön.
Jussi-Pekka Järvinen: ”Aktiivinen Moodle-yhteisö tuottaa materiaalia ja hyviä käytäntöjä toisilleen. Moodle-tiimimmekin hyödyntää erittäin paljon Docs-sivustoa, johon tuotetaan kattavasti materiaalia siitä, miten opetuksessa voi hyödyntää Moodlea.”
Mitä hyötyä oppimateriaalien avaamisesta on?
Avointen oppimateriaalien synty- ja käyttöhistoriat luovat kuvaa niistä tarpeista, mahdollisuuksista ja hyödyistä, joita avaamiseen liittyy. Paneelikeskustelussa nostettiin esiin resurssien tehokkaampi hyödyntäminen, opetuksen tuominen useampien saataville, opetuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen, oppimateriaalien laadun parantaminen ja verkostoituminen.
1. Tehokas resurssien käyttö
Oppimateriaalien avaaminen voi johtaa resurssien tehokkaampaan käyttöön. Pinkan tarina on tästä hyvä esimerkki.
Rikkinen: ”Jos ajatellaan lajituntemusopetusta, se nojasi alun perin opiskeluherbaarioihin ja kokoelmiin. 1990-luvulla jouduin ja pääsin hoitamaan yliopistonlehtorin viransijaisuutta maatalousmetsätieteelliseen tiedekuntaan, jossa sain vastaanottaa kaikki kyseisen tiedekunnan kasvilajintuntemustentit. Opintojaksoja oli 14, ja ne tenttittiin oikeasti tenttipinkoista, jotka olivat kuivattuja kasvikokoelmia ja joita piti käsitellä varoen. Opiskelijat kirjoittivat vastauksiaan pienille lappusille, ja laittoivat vastaukset pinkkojen sisälle. Eli pinkat tulivat minulle tutuiksi, koska jouduin purkamaan vastaukset sieltä.”
Rikkinen näki jo 1990-luvulla, että kokoelman ylläpitäjien tilalle ei rekrytoitaisi enää uusia henkilöitä, mikä tarkoitti sitä, että fyysisten kokoelmien korvaajaksi oli kehiteltävä muita ratkaisuja.
Rikkinen: ”Tällä tavalla Helsingin yliopistossa aloitettiin valmistautuminen teknologian murrokseen vähän aiemmin kuin muualla. Ja sen sijaan, että eri yliopistoissa olisi aloitettu rinnakkaisia järjestelmiä, muut yliopistot ovat alkaneet hyödyntää tätä. Käytännössä on siis säästetty paljon palkkatyövuosia tällä järjestelmällä. Eivätkä opiskelijat tietenkään valita – heidän mielestään tämä on itsestäänselvää, tällaista on ollut aina.”
2. Opetuksen tuominen useampien saataville
Opetuksen avaaminen voi tuoda laajemman opiskelija- ja oppijajoukon opetussisältöjen pariin. Panelistit loivat tähän monenlaisia näkökulmia.
Soveltavaa kieliteknologiaa opettavan Tuomo Hiippalan opiskelijat ovat humanististen oppiaineiden opiskelijoita, joille kieliteknologia tai ohjelmointi eivät välttämättä ole entuudestaan tuttuja.
Hiippala: ”Aika nopeasti tajusin sen, että tätä voisi opettaa tehokkaammin interaktiivisilla oppimateriaaleilla, joissa opiskelijat pääsevät tekemään harjoituksia ja saavat kokemusta ja itseluottamusta erilaisten järjestelmien ja kirjastojen käytöstä. Ja kun olin valmistanut materiaalit, mietin, minkä takia en julkaisisi näitä myös avoimesti. Siitä se lähti sitten kehittymään.”
Oppimateriaalien avoin saatavuus madaltaa myös lähtökohtaisesti opetukseen osallistumisen kynnystä. Anne-Maria Ernvall-Hytönen piti tätä sydämenasianaan.
Ernvall-Hytönen: ”Omalla kohdalla kyse on rakkaudesta matematiikkaan ja innostuksesta yrittää saada kaikki ihmiset oppimaan se, mitä itse pitää tärkeänä – tai vähintäänkin antaa mahdollisuus oppimiseen. Itse olen hyötynyt paljon siitä, että materiaaleja on ollut saatavilla ilmaiseksi. Ja kun itse on hyötynyt jostain, kuuluu antaa myös takaisin.”
Itse olen hyötynyt paljon siitä, että materiaaleja on ollut saatavilla ilmaiseksi. Ja kun itse on hyötynyt jostain, kuuluu antaa myös takaisin.
Matematiikan tulevaisuuden kannalta edistyneimpien oppilaiden tukeminen heille suunnatulla ja helposti saatavilla olevalla oppimateriaalilla on tärkeää. Siinä sivussa hyötyvät myös muut matematiikkaa hyödyntävät oppiaineet.
Ernvall-Hytönen: ”Mielestäni sillä on potentiaalisesti valtava merkitys koko Suomessa matematiikan osaamiselle ja innostukselle. Ja tätä kautta sillä on merkitystä myös niiden ihmisten matematiikan osaamiselle, jotka tulevat yliopistoon opiskelemaan muita aineita – teknisiä aineita, lääketiedettä ja luonnontieteitä. Pidän tätä supertärkeänä.”
Myös Jussi-Pekka Järvinen piti tärkeänä, että tulevilla opiskelijoilla on mahdollisuus tutustua eri tieteenalojen opetukseen jo ennen opintojen aloittamista.
Järvinen: ”Yliopistojen elinehto on, että ne saavat innostuneita opiskelijoita. Kyllä moni löytää mooceista ja interaktiivisista oppimateriaaleista sen, että tätä haluan tehdä.”
Vehkalahti: ”Siihen, mitä yliopistossa opetetaan, pitäisi päästä aika pitkälle avoimesti tutustumaan. Siitä ei ole kovin montaa vuotta, kun opetus- ja tutkimushenkilökunnan ja yliopiston viestinnän välillä oli kissanhännänvetoa siitä, miten pitkälle yliopiston avointen verkkosivujen kautta voi edetä. Opetushenkilökunnalta tuli silloin paljon sitä viestiä, että monessa tapauksessa olisi päästävä opetusmateriaaleihin asti. On nähtävä, mitä yliopisto-opiskelu tosiasiassa on, jotta voi tehdä päätöksen, haluaako kouluttautua siinä ympäristössä. Geneerisiä opetuksen kuvauksia on maailma täynnä.”
3. Opetuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen
Oppimateriaalien avaaminen voi lisätä opetuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, kuten jo edellä mainituista esimerkeistäkin voi lukea. Globaali näkökulmakin on mahdollinen. Jouko Rikkinen kertoi huomanneensa Pinkan potentiaalin ollessaan opetustehtävissä Keniassa ja Brasiliassa.
Rikkinen: ”Pystymme tuottamaan aineistoja maille, joissa biodiversiteettitiedon taso ei ole lähimainkaan sama kuin meillä. Pinkan kautta voidaan välittää vaikkapa sademetsien puuvartisten kasvien lajintunnistukseen liittyvää aineistoa. Siellä ei ole lajintunnistusoppaita eikä perinteistä painettua kirjallisuutta, mutta valtaosalla koululaisista on kännykkä, ja pääsemme suoraan palvelemaan tätä kehitystä.”
4. Oppimateriaalien laadun parantaminen
Oppimateriaalien avaaminen yleensä parantaa niiden laatua, koska oppimateriaalin julkisuus nostaa rimaa tekemisessä. Kimmo Vehkalahti viittasi esimerkkinä Anne-Maria Ernvall-Hytösen mainitsemiin luentomonisteisiin, joista hän kertoi itsekin opiskelleensa matematiikkaa ja tilastotiedettä.
Vehkalahti: ”Sitten kun monisteet eivät olekaan enää siellä kopiohuoneessa, vaan ne jaetaan verkossa, myös laatuvaatimukset alkavat nousta. Ja monista niistä on syntynyt oppikirjoja.”
5. Verkostoituminen
Avointen oppimateriaalien hyötyjen äärelle päästiin myös yleisökysymyksessä, jossa tiedusteltiin, edistävätkö avoimet oppimateriaalit verkostoitumista. Kimmo Vehkalahden mooc on käytössä ainakin Lapin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa, Tuomo Hiippalan moocit Turun yliopistossa. Verkostoitumista ja näkyvyyden lisääntymistä tapahtuu myös kansainvälisesti.
Hiippala: ”Eräs brasilialainen tutkija tiedusteli, olisiko mahdollista kääntää ja tekstittää oppimateriaalini brasilianportugaliksi. Se olisi ollut mielenkiintoinen projekti, mutta se kaatui siihen, ettei löytynyt sopivaa rahoitusinstrumenttia. Kyllähän oppimateriaalin avaaminen lisää tutkijan ja yliopiston tunnettuutta, siitä ei pääse mihinkään.”
Avoimet oppimateriaalit saattavat verkostoida myös lisätyön muodossa. Mooceihin liittyviä kysymyksiä on tullut sekä Vehkalahdelle että Hiippalalle niin paljon, että Hiippala on joutunut delegoimaan niitä työkiireidensä vuoksi tutkimusavustajalle. Uusia oppimateriaali-ideoitakin voi syntyä, kuten Anne-Maria Ernvall-Hytönen sai huomata Lukion pitkän matematiikan käsikirjan julkaisemisen jälkeen.
Ernvall-Hytönen: ”Sentyyppistä toivetta on tullut, että voisimmeko tehdä myös lyhyen matematiikan käsikirjan.”
Mitä oppimateriaalien avaamiseen tarvitaan?
Kimmo Vehkalahti arvioi, että koolla olevat panelistit edustavat edelleen varsin pientä joukkoa, sillä kovin moni opettaja ei ole vielä avannut oppimateriaalejaan. Mitä siis tarvitaan, jotta oppimateriaalien avaaminen yleistyisi? Tähänkin kysymykseen paneelissa löydettiin monia vastauksia: ymmärrys jakamisen vaatimaa työtä kohtaan, kannustimien tarjoaminen, meritoitumisen mahdollisuudet, infrastruktuurien ja palveluiden jatkuvuus sekä hyvien käytäntöjen jakaminen ja yhteistyö.
1. Ymmärrys ja kannustimet
Oppimateriaalien avaamiseen tarvitaan ainakin kannustimia. Opettajien oma motivaatio on keskeinen, mutta organisaatiot, joissa opetusta tehdään, ovat avainasemassa jakamisen kulttuurin edistämisessä. Tuomo Hiippala nostaa esiin oppimateriaalien avaamiseen liittyvää työmäärää koskevan ymmärryksen puutteen organisaatioissa.
Hiippala: ”Tottakai sitä haluaisi tehdä työtä, mikä hyödyttäisi laajempaakin joukkoa kuin vain omia opiskelijoita. Miksei siis samalla vaivalla avaisi oppimateriaaleja? Mutta jos ajatellaan kannustimia avaamiseen… Silloin kun aloin kehittää verkkokursseja, olin vakinaistamispolulla apulaisprofessorina. Ja tottakai se nähtiin minulle meriittinä, että olen tekemässä avointa kurssia, jonka voivat suorittaa myös muut kuin meidän pääaineopiskelijat. Yliopistolta puuttuu kuitenkin edelleen institutionaalinen tuki oppimateriaalien avaamiselle. Se ei oikein näy eri tasoille yliopistossa, kuinka paljon työtä tässä on. Minulla on esimerkiksi verkkokurssilla käytössä harjoitusten automaattinen pisteytys – se on 30 000 riviä koodia, jotka kirjoitin itse, jotta kurssi skaalautuisi isolle määrälle opiskelijoita. Samaan aikaan kuulee, että avaa tuo ja tuo kurssi. Mutta ne eivät ole projekteja, jotka voi vain aloittaa yhtäkkiä. Se vaatii useamman vuoden sitoutumisen, joskus vuosikymmenien. Jos tähän työhön saataisiin jotain kannustimia, voisimme saada enemmänkin oppimateriaaleja avoimiksi. Pitkäjänteisyyttä pitäisi peräänkuuluttaa.”
Yliopistolta puuttuu kuitenkin edelleen institutionaalinen tuki oppimateriaalien avaamiselle. Se ei oikein näy eri tasoille yliopistossa, kuinka paljon työtä tässä on. – – Jos tähän työhön saataisiin jotain kannustimia, voisimme saada enemmänkin oppimateriaaleja avoimiksi. Pitkäjänteisyyttä pitäisi peräänkuuluttaa.
Vehkalahti: ”En voisi olla enempää samaa mieltä. Siitä on kymmenen vuotta, kun aloitin oman mooc-kurssini nykyisen digitalisaatiojohtaja Jaakko Kurhilan aloitteesta. Monilla on se käsitys, että moocin tekeminen tapahtuisi sormia napsauttamalla ilman erityistä työtä – ja että kurssi pyörisi siellä sitten itsekseen. Mutta eihän se näin ole. Vasta muutama vuosi sitten kurssini muuntui sellaiseen muotoon, että kaikki on automatisoitu. Meillä on tehty yliopistossa paljon mooceja, joissa on joku hanke takana. Silloin se on tehty systemaattisesti, isolla porukalla miettien. Mutta jos yliopisto-opettaja avaa olemassaolevan kurssinsa, siinä ei yleensä ole mitään hanketta, vaan sitä tehdään oman työn ohella. Ja silloin on pitkä projekti saada se toimimaan.”
Opetuksen avaaminen saattaa kuitenkin olla vaivansa väärti. Vehkalahtikin laskee, että tilastotieteen mooc-kurssi on tuottanut olemassaolonsa aikana yli 85 000 opintopistettä. Kyse on siitä, että avointa opetusta tukemalla yliopisto tukee perustoimintaansa.
2. Meritoituminen
Kannustimiin liittyy olennaisesti meritoituminen eli avointen oppimateriaalien tuoma arvostus jossain konkreettisessa muodossa. Tämä on Jouko Rikkisen mukaan olennainen näkökulma kenelle tahansa akateemiselle opettajalle.
Rikkinen: ”Kun pistetään paljon aikaa ja resursseja ja tuotetaan innolla uutta, rapsahtaako se meriitti sinne tilille? Ja miten se tapahtuu? Nuoren opettajan näkökulmasta on riski investoida valtavasti omaa aikaa tähän (opetuksen avaamiseen), varsinkin tenure-systeemissä, jossa aika on muutenkin kortilla. Opettajien akatemiassakin mietitään, miten nämä avoimet oppimateriaalit saataisiin paremmin näkyviin. Tuhat-järjestelmään on helppo lisätä jokainen posteri ja konferenssikäynti, ja tottakai ne julkaisut ja muut, mutta kuinkas sinne näitä (avoimia oppimateriaaleja) saadaan? Yliopistossa pitäisi miettiä tämä aika tarkasti läpi. Palvelevathan järjestelmät varmasti niin, että ihmiset saavat siitä meriitin? Se on valtava kannustin pitkässä juoksussa.”
Vehkalahti: ”Kyllä, se on valtava meriitti, kunhan se otetaan huomioon. Tenure trackissa ja erilaisissa uravaiheissa tuijotetaan julkaisuluetteloa, mutta lisäksi henkilö on voinut tuottaa oppimateriaaleja, joissa on ollut valtava duuni ja jotka ovat vieneet suuren osan työajasta. Ja se ei päädy välttämättä arvioitavaksi ollenkaan samalla tavalla. Näiden arvon näkemisessä säännöt eivät vielä ole selvät. Tilasto- ja datatieteen alalla esimerkiksi ohjelmistokehityksestä on tullut olennainen osa julkaisemista. On syntynyt tieteellisiä lehtiä, joissa julkaistaan tehtyä softaa kuvaavia artikkeleita. Siitä tulee ne julkaisupisteet, mutta varsinainen impakti tulee siitä, että sitä softaa – Python- tai R-skriptejä tai -paketteja – käytetään. Joistain paketeista on tullut aivan keskeisiä työkaluja akateemisessa yhteisössä, joskus myös bisnesmaailmassa. Nämä voivat olla keskeisiä tuotoksia joidenkin henkilöiden uralla artikkelien sijasta. Sama koskee mielestäni opetusmateriaaleja. Perinteisissä oppimateriaaleissa oppikirja on samalla julkaisu, mutta miten jonkin mooc-kurssin tai lukion matematiikan tukikirjan kohdalla ne krediitit jaetaan? Siinä olisi hyvää pohdittavaa.”
Oppimateriaalien tallentaminen Tuhat-järjestelmään
|
3. Instituutioiden, infrastruktuurien ja palveluiden jatkuvuus
Instituutioiden merkitys korostuu myös avointen oppimateriaalien hallinnoinnissa pitkällä aikavälillä. Kysehän on aineistoista, jotka jatkavat elämäänsä myös alkuperäisten tekijöiden tehtyä työnsä.
Rikkinen: ”Biodiversiteettitiedon tallentaminen ja jakaminen Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) lakisääteinen tehtävä, ja se on siten oikea paikka Pinkalle. Juuri tämänkaltaiset instituutiot ovat hyviä tukikohtia ja ylläpitäjiä näille ikuisuusprojekteille. Mekin aloitimme laitostason hankkeena aikanaan, ja huomasimme, miten infran ylläpito alkoi syödä kaiken ajan ja resurssit.”
Vehkalahti: ”Käyttääkseni kasvitieteellistä ilmausta, ruohonjuuritasolta voi lähteä erittäin hyviä ideoita, mutta jossain vaiheessa tulee aika, jolloin ne siirtyvät sieltä jonnekin luontevampaan paikkaan. Ne ovat projekteja, jotka eivät koskaan tule valmiiksi ja jotka tulevat olemaan täällä meidän jälkeenkin.”
Suomessa on muutaman vuoden ajan ollut myös oma paikka avointen oppimateriaalien jakamiseen. Avointen oppimateriaalien kirjasto kiinnittää huomion siihen, että oppimateriaalin avaamiseen tarvitaan tietenkin myös sitä tukevia palveluita ja infrastruktuureja. Yliopistopalveluiden näkökulmasta oppimateriaaleja katsovan Jussi-Pekka Järvisen mukaan opetusteknologisen infran avulla pyritään tukemaan niitä asioita, joita paneelikeskustelussakin on nostettu esiin.
Järvinen: ”Se on tunnistettu, että tämä vaatii työtä ja resursseja. Tästä keskustellaan usein digitaalisen oppimisen johtoryhmässä. Mooceista meille on kertynyt jo hyvää kokemusta, ja parasta aikaa selvitämme, millaisia meidän tukiprosessit tulevat jatkossa olemaan. En tarjoa tekoälyä ratkaisuna, mutta tiedän, että Mooc.fi-pohjalle ollaan rakentamassa kielimallipohjaisia työkaluja, jotka voivat tukea opettajaa prosessissa eikä jokaista riviä tarvitse koodata itse. Siinä on aikaa säästävää potentiaalia todella paljon.”
Palveluita voidaan tuottaa myös kansallisesti. Kun Tuomo Hiippalan mooc-projektissa kurssit avattiin maailmanlaajuisesti, kieliteknologian sovelluksia varten tarvittiin lisää laskentatehoa. Sitä löytyi – ”aggressiivisen lobbauksen” jälkeen – Tieteen tietotekniikan keskus CSC:stä.
4. Hyvien käytäntöjen jakaminen ja yhteistyö
Jukka-Pekka Järvisen mukaan hyvien käytäntöjen jakamisella on erityinen merkitys oppimateriaalien avaamisen edistämisessä. Siitä on lyhyt matka myös entistä avoimempaan yhteistyöhön, minkä voi katsoa olevan yksi avoimen tieteen peruslähtökohdista.
Järvinen: ”Olen aiemmin toiminut yliopisto-opettajana toisessa korkeakoulussa digitaalisen opetuksen ja oppimisen erikoistumiskoulutuksessa ja sivuainekokonaisuudessa. Siellä puhuttiin alusta alkaen siitä, että pyritään jakamaan parhaita käytäntöjä. On tunnistettu, että valtavasti samoja asioita tehdään maanlaajuisesti – joskus korkeakoulun sisällä, joskus saman tiedekunnan sisällä ja joskus jopa saman käytävän varrella. Mielestäni opetuksen ja oppimateriaalien avaamisen parhaita puolia on se, että saadaan enemmän silmä- ja käsipareja tuottamaan, toteuttamaan ja kehittämään. Eli tehdään sitä yhteiskehittämistä ja toisilta oppimista. Omassa opetuksessani sivuaineopiskelijat tekivät digiopetuksen opetuskokonaisuuksia, ja niitä on Avointen oppimateriaalien kirjastossa edelleen tarjolla – oppimateriaaleja alakouluopettajille ympäri Suomen, miten integroida teknologiaa opetukseen.”
On tunnistettu, että valtavasti samoja asioita tehdään maanlaajuisesti – joskus korkeakoulun sisällä, joskus saman tiedekunnan sisällä ja joskus jopa saman käytävän varrella. Mielestäni opetuksen ja oppimateriaalien avaamisen parhaita puolia on se, että saadaan enemmän silmä- ja käsipareja tuottamaan, toteuttamaan ja kehittämään. Eli tehdään sitä yhteiskehittämistä ja toisilta oppimista.
Esimerkkinä avoimesta yhteistyöstä on suuria kielimalleja hyödyntävä avoimen lähdekoodin CurreChat-tekoälytyökalu.
Järvinen: ”Olen kiertänyt kertomassa tästä ja tiedän, että parissa korkeakoulussa on sitä mukailevia työkaluja otettu käyttöön. Nyt, kun generatiivinen tekoäly on mukana opetuksessa, meillä on verkosto, jossa ihmiset tosi mielellään jakavat kokemuksiaan siitä, miten tätä korkeakouluopetuksessa käytetään. Näin pääsemme jakamaan myös pedagogista puolta ja oppimaan toisiltamme. Työssäni tulokulma on nykyään tällainen: miten saadaan mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle.”
Vehkalahti: ”Tämä on tavattoman tärkeä tapa estää turhaa siiloutumista ja saman pyörän keksimistä yhä uudelleen. On hienoa, että työkalut ovat myös yliopisto-opiskelijoiden käytössä. Kaikki pääsevät käyttämään ja oppimaan siitä, mikä on järkevä tapa hyödyntää generatiivista tekoälyä. Meillä on kaikilla opittavaa vielä siinä.”
Loppuyhteenveto: hyvät käytännöt jakoon!
Paneelin vetäjä Kimmo Vehkalahti solmi loppupuheenvuorossaan keskustelun lankoja yhteen.
Vehkalahti: ”Hyvien käytäntöjen jakaminen on varmasti aivan perusasioita. Siitä, että näkee mitä tehdään, voi tulla ihmisille uusia hyviä ideoita. Luulen, että meillä on piilossa paljon sellaista, mikä voisi olla avoimemmin esillä. Yliopistolla monesti toistetaan samoja rutiineja. Kasvipinkkojen kohdalla nähtiin, mihin suuntaan ollaan menossa, ja oli tehtävä jotain. Toimintatavan muutokseen liittyviä juttuja löytyy luultavasti sieltä, täältä ja tuolta.
Vehkalahti: ”Infra-asioissa meillä on jo paljon hyvää, ja sitä kannattaa kehittää tarpeita kuunnellen. Hyvä, että meillä on opetusteknologiapalvelut, joka kuuntelee. Meillä on kuitenkin osaamista ruohonjuuritasolta lähtien, ja tiedämme, mitä kysymyksiä tähän liittyy.”
Ruohonjuuritasoon liittyen Jouko Rikkinen muistutti tärkeästä asiasta.
Rikkinen: ”Jos nollasta lähtee liikkeelle, on hyvä muistaa, että mikään asia ei ole heti valmis. Tapoihimme kuuluu se, että pitäisi olla heti valmista – tai ainakaan keskeneräistä ei uskalleta muille näyttää. Yliopisto-opettajien kannattaa tukea toinen toistaan tässä. Pinkan osalta ensimmäiset viisi vuotta olivat sitä, että ’ei se voi’ ja ’entäs nämä kuvien käyttöoikeudet’ ja ’mitä jos sinne tulee virheitä’. Minulla taisi virheensietokyky olla korkeampi kuin monella kollegalla, ja sillä tavalla päästiin alkuun.”
Jos nollasta lähtee liikkeelle, on hyvä muistaa, että mikään asia ei ole heti valmis. Tapoihimme kuuluu se, että pitäisi olla heti valmista – tai ainakaan keskeneräistä ei uskalleta muille näyttää. Yliopisto-opettajien kannattaa tukea toinen toistaan tässä.
Vehkalahti: ”Heti ei voi saada valmiiksi. Kun visioimme Kurhilan kanssa moocia, ajattelin, että tehdään, kuten yliopistossa yleensä: vuosi suunnitellaan, ja sitten avataan. Kurhilan ihmepalaverissa päätimme kuitenkin aloittaa moocin kaksi viikkoa ensimmäisestä palaverista. Hän sai minut ymmärtämään, että minulla on valmis kurssi, miksi en voisi avata sitä heti – ja sitten se kehitystyö jatkuu. Myöhemmin ymmärsin, että se visio, jota tavoittelimme elokuussa 2015, tuli valmiiksi koronavuosina, kun kurssi koronan takia pakottautui kokonaan verkkokurssiksi. Nyt se on pyörinyt muutaman vuoden sellaisena kuin se nähtiin. Miksi olisimme tehneet sitä piilossa vuosia, kun jakamalla saamme palautetta koko ajan.”
Blogi esittelee avoimia oppimateriaaleja kevään sarjassa
Think Open -blogissa julkaistaan kevään aikana esimerkkejä avoimista oppimateriaaleista Helsingin yliopistossa. Esimerkit ovat yliopiston avoimen tieteen palkintoon osallistuneita ehdotuksia.
Avoimen opetuksen blogisisältöihin voi tutustua myös sivun oikean laidan navigoinnin avulla, sieltä löytyvät muun muassa avoimiin oppimateriaaleihin liittyvät blogiartikkelit.