Apraksioiden neuropsykologinen arviointi etenevissä aivosairauksissa: Kirjallisuuskatsaus

  • Aino Yliranta Lapin keskussairaala
Avainsanat: Apraksia, tahdonalaisten liiketoimintojen häiriö, ideomotorinen apraksia, ideationaalinen apraksia, etenevät aivosairaudet, muistisairaudet, liikehäiriösairaudet, Alzheimerin tauti, otsa-ohimolohkodegeneraatio, neuropsykologinen arviointi

Abstrakti

Apraksiat eli tahdonalaisten liiketoimintojen häiriöt ovat yleisiä neuropsykologisia erityishäiriöitä etenevissä aivosairauksissa jo tautien varhaisvaiheissa. Praksisjärjestelmään sisältyy semanttinen tieto eleiden merkityksistä ja esineiden käyttötavoista, tieto esineiden mekaanisista ominaisuuksista ja käyttöliikkeistä, kehon osien hallinta ja topografinen kehontieto sekä liikkeiden ohjaus tilassa. Praksiksen osaprosessit häiriintyvät eri tavoin vaurion tyypin ja sijainnin mukaan. Neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioidaan tyypillisesti yläraajojen ja kasvojen liikkeiden hallintaa sekä esineiden käyttötietoa ja -taitoa. Etenevien aivosairauksien erotusdiagnostiikka on yleinen haaste neuropsykologille, ja apraksiaoirekuvien tuntemuksesta on hyötyä sairauksien erottamisessa. Yhteneväistä praksiksen arviointitapaa tai -menetelmää ei kuitenkaan ole.

Tällä kirjallisuuskatsauksella selvitettiin, mistä etenevistä aivosairauksista apraksiatutkimusta on julkaistu. Samalla tutkittiin tarkemmin Alzheimerin taudin ja otsa-ohimolohkodegeneraation arvioinnissa käytettyjä apraksiamenetelmiä ja niihin liittyviä löydöksiä.

Löydetyistä tutkimusjulkaisuista 21 käsitteli liikehäiriösairauksia, joissa yleisimpiä ovat motorisiin osaprosesseihin painottuvat apraksiatyypit muiden neurologisten liikehäiriöiden ohella. Toiset 20 julkaisua käsitteli Alzheimerin tautia ja otsa-ohimolohkodegeneraation alatyyppejä. Käytetyt arviointimenetelmät ja apraksioiden yleisyyslukemat vaihtelivat huomattavasti. Keskeisin löydös oli, että Alzheimerin taudissa häiriö painottuu esine- ja raajatoimintoihin ja otsa-ohimolohkodegeneraation käytösvariantissa kasvonilmeisiin ja eleiden jäljittelyyn. Yleisesti ottaen hyödyllisimpiä tehtävätyyppejä olivat pantomiimi- ja eleiden jäljittelytehtävät.

Erotuksena äkillisten aivovaurioiden aiheuttamiin apraksiaoireistoihin etenevissä sairauksissa tulevat selkeämmin esille liiketoimintojen yhteydet visuospatiaalisiin prosesseihin ja tarkkaavuuden säätelyyn. Näissä sairauksissa apraksiaoirekuvat tulisi arvioida monipuolisella tehtäväpatterilla sekä visuaalisin että verbaalisin tehtävänannoin, kasvoista ja molemmista yläraajoista.

 

Julkaistu
2020-06-01
Osasto
Artikkelit