Kielenkehityksen erityisvaikeusdiagnoosin esikouluikäisenä saaneiden lasten kognitiiviset ja akateemiset taidot 10 vuotta myöhemmin

Abstrakti

Kehityksellinen kielihäiriö (DLD, Developmental Language Disorder) on Käypä hoito -suosituksen (2019) mukaan häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Häiriön syynä ei ole neurologinen vamma tai sairaus eikä aistitoimintojen, tunne-elämän tai ympäristötekijöiden poikkeavuus.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 5-6-vuotiaina kielenkehityksen erityisvaikeuden diagnoosin saaneiden seurantavaiheessa peruskouluaan lopettavien n. 15-vuotiaiden nuorten kognitiivista, akateemista ja sosiaalista selviytymistä sekä varhaiskehityksen erityispiirteiden merkitystä. Tässä tutkimuksessa verrattiin puhtaasti kielihäiriöisiä nuoria niihin, joilla oli alkuasetelmassa kielihäiriön lisäksi muita diagnooseja. Tällä oli tarkoitus selvittää, onko aikanaan saaduilla lisädiagnooseilla merkitystä kielenkehityksen tai akateemisten taitojen nuoruusiän ilmiasussa peruskoulun lähestyessä loppuaan. Tiedosta voi olla hyötyä mm. tukitoimen suunnittelussa sekä mahdollisesti erityisesti psykologien diagnoosiprosessin tarkentamisessa osana työryhmää.

Tutkimukseen osallistuneet nuoret suoriutuivat riskitekijöistään huolimatta kognitiivisesti keskimäärin yhtä hyvin kuin vuosikymmen aikaisemminkin, kuitenkin hieman alle keskitason. Lisädiagnoosin saaneiden ryhmässä oli enemmän ahdistuneisuutta ja ujoutta sekä sosiaalisia ongelmia kuin puhtaasti kielihäiriöisillä. Tämän tutkimuksen nuorilla ei näyttäisi ryhmätasolla olevan korostuneesti sellaisia kielihäiriöön yleensä liitettäviä oireita kuten tarkkaavaisuus- tai ylivilkkausongelmia taikka toiminnanohjauksen vaikeuksia. Puhtaasti kielihäiriöisten ryhmä selvisi paremmin kuin lisädiagnoosin saaneiden ryhmä kaikilla käytetyillä kognitiota, tunneelämää tai tarkkaavaisuutta arvioivilla mittareilla, mutta erot olivat pieniä.