Raudanpuutteen rooli lasten ADHD:n taustalla - systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstrakti

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) on yksi yleisimmistä lapsuuden ja nuoruuden aikaisista kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä. ADHD:n yleisyyden vuoksi myös kiinnostus sen taustatekijöihin on ollut suurta. Yhtenä tunnettuna taustatekijänä pidetään välittäjäaine dopamiinia, jonka muodostumiseen elimistössä tarvitaan rautaa. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää alhaisten rauta-arvojen (seerumin ferritiini) yhteyttä ADHD-oireisiin lapsilla sekä ADHD:n alatyyppien välisiä eroja suhteessa lasten raudanpuutteeseen. Kirjallisuushaussa löytyi 12 tutkimusta, jotka täyttivät sisäänottokriteerit. Osassa tutkimuksia oli koe-kontrolliryhmäasetelma, osassa koeryhmän keskinäinen vertailuasetelma. Joukkoon mahtui yksi interventiotutkimus. Huolimatta tutkimusasetelmien monimuotoisuudesta tulokset olivat kuitenkin yhteneväisiä ADHD-ryhmän ferritiiniarvojen ollessa pääosin merkitsevästi kontrolliryhmää alhaisemmat.  Vähäisten interventiotutkimusten vuoksi yhteyden tarkemmasta laadusta ei voida vetää johtopäätöksiä, mutta varovaista näyttöä on saatu rautalisän vaikutuksista ADHD-oireiden vähenemiseen. ADHD:n alatyypeillä ei ollut eroa raudanpuutteen suhteen, mutta hyperaktiivisuuden ja käytösongelmien voidaan katsoa olevan selvästi yhteydessä raudanpuutteeseen lapsilla. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että raudanpuutteen selvittäminen ja hoitaminen osana ADHD:n diagnosointia, erityisesti hyperaktiivisilla lapsilla, on tärkeää.