Lausunnointi neuropsykologisessa työssä

Kyselytutkimus neuropsykologian alan ammatillisista käytännöistä 2024

Kirjoittajat

  • Anne Halonen Helsingin yliopisto, Kuopion yliopistollinen sairaala (Pohjois-Savon hyvinvointialue)
  • Maria Heikkilä Helsingin yliopisto, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue
  • Alice Keski-Valkama Helsingin yliopisto, Vanhan Vaasan sairaala
  • Johanna Käpynen Helsingin yliopisto
  • Henriikka Savolainen Helsingin yliopisto
  • Laura Hokkanen Helsingin yliopisto, Psykologian osasto

Avainsanat:

Neuropsykologinen yksilötutkimus, neuropsykologinen arvio, tutkimusyhteenveto, tutkimuslausunto, tulosten raportointi, kyselytutkimus

Abstrakti

Tutkimuksen tavoitteena oli suomalaisten käytäntöjen selvittäminen neuropsykologisten tutkimuslausuntojen tekemisessä. Valtakunnallisen verkkokyselyn lausunnointia koskeviin kysymyksiin vastasi 143 neuropsykologisia yksilötutkimuksia tehnyttä henkilöä. Tutkimuksessa selviteltiin potilasasiakirjamerkintöjä koskevien lakien, suositusten ja ohjeiden toteutumista sekä lausuntojen kirjoittajien kehitystoiveita lausunnointiin liittyen. Lisäksi selvitettiin, eroavatko käytännöt lausuntojen muodostamisessa ja tutkimuksesta käytävässä keskustelussa lapsia ja nuoria tai aikuisia tutkivien välillä. Lähes kaikki vastaajat (99 %) laativat tutkimuksesta aina erillisen lausunnon ja 92 % vastaajista kertoi lausuntojen tallentuvan sähköiseen Potilastietovarantoon. Kansallisia otsikoita ilmoitti käyttävänsä 94 % vastaajista. Lausuntojen rakenteessa hyödynnetään edelleen varsin vähän psykologityön luokitusta tai ICF-luokituskoodeja. Tutkimuslausunnot olivat yleisimmin kolmen sivun mittaisia, eikä pituudessa ilmennyt vaihtelua sen mukaan, mihin ikäryhmään tutkittavat kuuluvat. Lausunnoinnissa noudatetaan hyvin kattavasti numeeristen tulosten kuvaamisessa sanallisten kuvausten ohjetta, mutta jossain määrin myös numeerisia tuloksia kirjataan lausuntoihin. Lasten ja nuorten parissa työskentelevät vastasivat raportoivansa lausunnossa vähemmän raakapistemääriä mutta enemmän tilastollisia tunnuslukuja kuin aikuisten parissa työskentelevät. Tutkimuksesta käytävä keskustelu tutkittavan läheisten ja muiden tahojen kanssa oli yleisempää lasten ja nuorten kanssa työskentelevien ryhmässä kuin aikuisten kanssa työskentelevien ryhmässä. Potilasasiakirjamerkintöjä koskevat lait ja ohjeet toteutuvat tämän tutkimuksen tulosten perusteella varsin hyvin, kun tarkastellaan kansallisten otsikoiden käyttöä, lausuntojen tallentumista Potilastietovarantoon ja erillisen lausunnon laatimisen yleisyyttä. Vaikka suomalaiset lausunnot yleisesti ottaen ovat lyhyempiä kuin amerikkalaiset, kyselyssä nousi esille toiveita lausuntojen kehittämisestä lyhyemmiksi ja selkeämmiksi. Myös tuloksissa esille tullut vaihtelu tulosten kuvaamisessa ja lausuntojen rakenteissa osoittaa kehitystyön tarpeellisuuden.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2026-06-16

Numero

Osasto

Artikkelit