Seurantatutkimus kouluiässä TOTAKU-kuntoutusta saaneiden lasten toiminnanohjauksesta, tarkkaavuudesta, ja sosiaalisesta toimintakyvystä nuoruudessa

Abstrakti

Tässä tutkimuksessa selvitettiin toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden (TOTAKU) ryhmäkuntoutusta kouluiässä (v. 2003–2011) saaneiden lasten toiminnanohjausta, tarkkaavuutta sekä sosiaalista toimintakykyä nuoruudessa vanhempien sekä nuorten itsensä arvioimana. Lisäksi selvitettiin, millaisia muutoksia toimintakyvyn em. osa-alueilla oli tapahtunut kuntoutuksen päättymisen jälkeen vanhempien arvioimana. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kuntoutuksen keston (1 tai 2 vuotta) yhteyttä nuoruusiän toiminnanohjaukseen, tarkkaavuuteen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Tutkimukseen osallistui 30 vanhempaa ja 25 nuorta (11–18 v.). Osallistujat arvioivat nuoren toimintakykyä CRS-R-, ASEBA- ja SDQ-kyselylomakkeilla.

Neuropsykologista kuntoutusta kouluiässä saaneista lapsista puolella oli yhä nuoruudessa vanhempien arvioimana kliinisesti merkittäviä toiminnanohjauksen sekä tarkkaavuuden ongelmia. Kuntoutuksen päättymisen jälkeen tarkkaamattomuus ja tarkkaavuuslääkityksen käyttö olivat lisääntyneet. Toisaalta ongelmat eivät olleet lisääntyneet laaja-alaisesti. Lisäksi nuoret arvioivat omaa toiminnanohjaustaan ja tarkkaavuuttaan vanhempiaan myönteisemmin. Nuorilla ei ollut itsearvioissa keskimääräistä enempää ongelmia toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden alueella. Sosiaalisessa toimintakyvyssä tuli puolestaan esille ongelmia sekä itsearvioissa että vanhempien arvioimana.  Nuoruusiän toimintakyvyssä ei ollut eroa yksi ja kaksi vuotta kuntoutuksessa olleilla, vaikka toisen kuntoutusvuoden käyneiden ongelmat ovat alakouluiässä oletettavasti haitanneet arkea siinä määrin, että lisäkuntoutusvuosi on ollut tarpeellinen.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että tulokset ovat samansuuntaisia aiemman tutkimustiedon kanssa ADHD-oireisten ongelmien pitkäkestoisuudesta ja omien haasteiden tunnistamisen vaikeudesta. Tulosten perusteella nuorille, joilla on selkeitä toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmia, on heikko oiretiedostus huomioiden suositeltavaa kehittää ja kohdistaa interventioita realistisen minäkäsityksen ja itsetuntemuksen vahvistamiseen omista tarkkaavuuden sekä toiminnanohjauksen taidoista sekä nuoren henkilökohtaisista vahvuuksista. Huomiota on tärkeää kiinnittää erityisesti tarkkaavuuden ongelmien tunnistamiseen ja tukemiseen.  Kaikkiaan vaikea-asteisemmissa toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmissa tarvitaan pitkäkestoista ja tehostettua laaja-alaista tukea. Kouluiässä saatu neuropsykologinen kuntoutus on yksi tukitoimi, jolla voi mahdollisesti olla ongelmien kasautumista ennaltaehkäisevä merkitys. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia.