Lukiofysiikan kokeellisuus

Kirjoittajat

  • Ari Hämäläinen

Abstrakti

Kokeellisena luonnontieteenä fysiikan opetuksen pitää pohjautua kokeellisuuteen. Nykyisin tämä tiedostetaan opetussuunnitelman perusteissa ja oppikirjoissa, mutta ei välttämättä aina käytännön opetustyössä. Uudessa lukion opetussuunnitelmassa kokeellisuus edelleen korostuu. Kokeellisen osaamisen testaamiseen ylioppilaskokeessa on ollut tähän asti sangen rajatut mahdollisuudet. Tämä tulee muuttumaan kun koe sähköistyy, joten nyt viimeistään kokeellisuus pitää ottaa lukiofysiikan opetuksen erottamattomaksi osaksi.
Tärkeintä on että oppilaat ylipäänsä altistuvat kokeellisuudelle. Resurssien mukaan kokeellisuus voi olla oppilastöitä, demonstraatiota tai kerrottua empiriaa. Jokaisen kokeen merkitys pitää käydä oppilaalle selväksi. Merkityksiä luova kokeellisuus luo uusia käsitteitä; siis esimerkiksi uudet suureet otetaan käyttöön kokeiden avulla. On huomattava että perinteinen ennusteita testaava kokeellisuus ei opeta uutta fysiikkaa.
Artikkelissa esitellään uuden OPS:n mukaisiin seitsemään lukiofysiikan kurssiin liittyvät keskeiset kokeet. Lähes kaikki kokeet ovat merkityksiä luovia, eli niiden avulla rakennetaan kokonaisuuden keskeiset käsitteet. Uudet käsitteet rakentuvat aina olemassa olevien pohjalle, kuitenkin koulutodellisuus ja käsitteiden prosessiluonne huomioiden.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2017-02-20

Viittaaminen

Hämäläinen, A. (2017). Lukiofysiikan kokeellisuus. LUMAT-B: International Journal on Math, Science and Technology Education, 2(1), 8–25. Noudettu osoitteesta https://journals.helsinki.fi/lumatb/article/view/1190

URN